Tuija Lehtinen: Suklaapolkuja

18.00

2008
ISBN 978-951-1-23006-9
255 s.

"Haaveilin jo, miten maalaisin Turon rintaan valkosuklaalla lantakuoriaisia ja perhosia. Sitten nuolisin ne pois ja toivoisin, että samalla ne katoaisivat Turon päästä kokonaan.

Meteorologi Elsa Karimon makuuhuoneessa vallitsee tasainen matalapaine. Hänen ekologimiehensä Turo Marttilan mielenkiinto suuntautuu Elsan ennakkoluulottomista viettely-yrityksistä huolimatta lähinnä ötököihin, joita hän reissaa tutkimassa maailmalla. Oman mausteensa suhdesoppaan tuovat Turon 12-vuotias tytör Riia-Roosa puistattavine lemmikkirottineen sekä naapurissa asuva komistus Sinuhe, johon Elsa tuntuu törmäävän hämmentävän usein.

Elsa yrittää parhaansa, mutta Turo vaikuttaa yhä etäisemmältä. Voiko nainen pärjätä perulaiselle lantakuoriaiselle? Vai kannattaisiko Elsan etsiä intohimoa hiukan lähempää?"

Kirja tuli luettua jo kesällä, siitä kirjoittaminen on vain jäänyt. Nyt kuitenkin lyhykäistä kommenttia.

Tuija Lehtiseen voi aina luottaa. Suklaapolkuja ei ehkä ollut aivan hänen parhaimmistoaan, mutta huonoksi sitä ei missään tapauksessa voi moittia. Kevyttä ja kepeää kesälukemista, todellakin.

Vaikka Lehtisen romaanien perusidea on melko sama, eivät ne toista itseään. Tai jos toistavat, ei romantiikannälkäinen lukija sitä ainakaan huomaa. Ihana naapuri Sinuhe hurmaa kaikki ja pelastaa jopa ärsyttävältä Riia-Roosalta - lukijankin, ei vain päähenkilö Elsaa.

Takuuvarmaa Lehtistä, siitä kolme ja puoli tähteä.

Myös Lukulaarin Marmu piti Suklaapoluista.

You Might Also Like

0 comments