2012, Like
ISBN 978-952-01-0805-2
209 s.

"Maihinnousu on vimmaisen puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa. 41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään. Liittoutuneet loivat sillanpääaseman Normandiaan kahdessa kuukaudessa kesällä 1944. Julien ja hänen tyttärensä kamppailut eivät ole ohi hetkessä."

Riikka Ala-Harjan Finlandia-ehdokas Maihinnousu on herättänyt aiemmin tänä vuonna paljon kohua. Helsingin Sanomat uutisoi elokuussa, että Ala-Harjan uutuusromaani järkytti kirjailijan lähipiiriä. Teoksessa päähenkilön yhdeksänvuotias tytär sairastuu leukemiaan. Vastaavasti Ala-Harjan siskon yhdeksänvuotias poika oli myös sairastunut leukemiaan.

"Meitä on käytetty hyväksi. Meidän hätämme ja tuskamme oli kirjailijalle vain materiaalia, josta kustantaja tekee bisnestä", sanoivat Marjukka Ala-Harja ja hänen aviomiehensä Helsingin Sanomien haastattelussa. 

Kirjailija itse torjui syytökset sanomalla, että romaani koostuu monenlaisista aineksista. Kyseessä on kaunokirjallinen teos, eikä siinä yritetä dokumentoida asioita.

Kun lukee Ala-Harjan taustoista, Normandiassa asumisesta ja avioerosta, on helppo uskoa, että hän on kirjoittanut kirjansa yhdistelemällä omaa ja sisarensa elämää. Omasta elämästä on tietysti ihan hyväksyttävää kirjoittaa, mutta voidaan tietysti miettiä, onko oikein ottaa tapahtumia lähipiirinsä elämästä ja kirjoittaa niistä. Ainakaan kysymättä lupaa.

Palataan itse teokseen. On pakko sanoa, että siinä oli monia todella häiritseviä piirteitä. Takakannen perusteella oletin tapahtumien sijoittuvan 1940-luvulle ja kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin, että kirja sijoittuukin nykyaikaan. Ihmettelinkin, miksi tapahtuvat tuntuvat olevan kovin tätä päivää. Toinen häiritsevä asia, pieni tosin, oli se, että päähenkilöiden nimet olivat niin kovin suomalaisia. Julie, Henri ja Emma - he voisivat aivan hyvin olla suomalaisia ja koska kirjailija on suomalainen, tuli jatkuvasti sellainen olo, että hei, ovatko nämä nyt kuitenkin suomalaisia, jotka vain asuvat Ranskassa. Eivät olleet. Pikkuasia vei paljon huomiotani itse tarinasta.

Suurin häiritsevä tekijä kirjassa oli tyyli. Päälausetta toisen perään, useita päälauseita pilkulla yhdistettynä, luettelonomaisena tekstinä. Juuri tällaista. Töksähtelevää. Raskasta lukea. Eikö? Ymmärrän, että teksti on tavallaan Julien tajunnanvirtaa ja tietyllä tavalla se sopiikin hänen tilanteeseensa. Äidin rakas tytär sairastuu syöpään ja hän on menettämässä myös aviomiehensä. Onhan se vaikeaa. En vain voinut sille mitään, että osa energiasta meni tekstin sulattamiseen.

Tarinana Maihinnousu oli ihan kelpo. Aihe on ikävä ja surullinen ja oli kamalaa ajatella sitä, miten itse reagoisi, jos tapahtumat osuisivat omalle kohdalle. Normandian maihinnoususta kertovat pätkät toivat tarinaan mukavan lisämausteen, joskaan en oikein koskaan hahmottanut niiden merkitystä. Mutta kuten Ala-Harja itsekin Hesarin haastattelussa sanoi, kirja on taideteos. Taideteokseksi Maihinnousu on ihan onnistunut, mutta en minä sitä ehkä toista kertaa lukisi.    

Me Naiset: Riikka Alaharja: "Ero oli isku, joka vei ilmat palleasta"

Opuscolon Valkoinen Kirahvi oli aika lailla samoilla linjoilla, mutta esimerkiksi Mari A. tykkäsi Maihinnoususta kovasti.