Jojo Moyes: Elä rohkeasti

20.01


”Elä rohkeasti, Clark”, Will sanoi Louisalle ennen kuolemaansa. Nyt Louisa ”Lou” Clark, englantilaisen pikkukaupungin tyttö, pakkaa mehiläissukkahousunsa, levittää siipensä ja tekee viimein unelmista totta. Hän muuttaa New Yorkiin uuden työn ja elämän perässä mutta yrittää samaan aikaan pitää yllä etäsuhdetta poikaystävänsä kanssa. 

New York huumaa, haastaa, yllättää ja tempaisee Louisan kauas mukavuusalueeltaan. Kaikki ei totisesti mene niin kuin suunnitelmissa – etenkään kun tekee töitä superrikkaiden talossa, joka on täynnä salaisuuksia ja suuria persoonia. Uuden ja vanhan elämän repiessä häntä kahtia Lou joutuu pohtimaan, kummalle puolen Atlanttia oikein kuuluu. Ja kuka todella on Louisa Clark ja mitä hän haluaa?

Gummerus, 2018. 502 sivua. 
Alkuteos Still Me, 2018. Suomentanut Heli Naski. 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista. Pidin myös trilogian toisesta osasta Jos olisit tässä, mutta se ei yltänyt avausosan tasolle. Trilogian päätösosa, Elä rohkeasti, on sekin hyvä, mutta ei niin hyvä kuin olisi mahdollista.

Kirjassa seurataan Louisan uutta elämää New Yorkissa. Lou on lähtenyt vuodeksi toteuttamaan unelmaansa ja sanomaan asioille kyllä. Hän työskentelee masennuksesta kärsivän puolalaisnaisen avustajana ja kohtaa haasteita, joissa venyvät sekä hänen moraalinsa että pinnansa. Samaan aikaan Lou elää etäsuhteessa ensihoitaja-Samin kanssa, mutta välimatka on koitua kohtaloksi.

Louisa on kaikessa kohelluksessaan ja persoonallisuudessaan kiinnostava hahmo, eikä tätäkään kirjaa lukiessa tule tylsää. New York tuo kirjaan oman kulmansa ja erottaa sen aiemmista osista. Tarina ei tunnu kahteen aikaisempaan kirjaan verrattuna saman toistamiselta.

Genressään Elä rohkeasti ei kuitenkaan lopulta tarjoa mitään kovin uutta. On romantiikkaa ja suhdesotkuja ja samalla pohditaan hiukan synkempiä asioita, mutta sitäkin aika vähän. Olen perinteisesti pitänyt Jojo Moyesin kirjoissa siitä, että vaikka kirjat ovat viihdettä, on taustalla usein jonkin syvempi ajatus. Tästä kirjasta se tuntuu puuttuvan - kirja on kovin perinteistä chick litiä.

Loun lisäksi kirjassa on paljon muitakin kiinnostavia henkilöhahmoja, mutta valitettavasti pelkät hyvät hahmot eivät aivan täysin kanna viittäsataa sivua. Kirja on ihan hyvä, ja jos se olisi itsenäinen teos, se voisi olla jopa keskimääräistä parempaa chick litiä. Trilogian avaus Kerro minulle hyvää oli kuitenkin niin loistava, että tämäkin jatko-osa tuottaa pienen pettymyksen.

Osa minusta toivoo, ettei loistava ja erilainen Kerro minulle jotain hyvää olisi koskaan saanut jatkoa.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

You Might Also Like

2 comments

  1. Joskus kenties ois hyväkin vaihtoehto jättää ajattelemansa trilogian väännös tekemättä. Jättää tarina vain ja ainoastaan siihen yhteen hyvään ensimmäiseen kirjaan, jonka päätös jää avonaiseksi ja kenties just sellaiseksi, johon lukijat kovasti toivoisivat saavansa jatkoa. Pitkään pähkäilin, otanko Moyesin seuraavia opuksia toivelistalleni petyttyäni hänen Parillisia ja parittomia-kirjaansa. Kuitenkin olen listannut bc:n toivelistalleni muutkin hänen opuksensa, jotka kenties johonakin vaiheessa lainaan kirjaston puolelta. Vaikka mulla on jokin verran seurannassa eri kirjablogeja, vähemmän niissä tulee vierailtua. Monessakin kun avataan liiaksi kirjan tarinaa, eikä jätetä paljon blogin lukijalle mielikuvaa, että tämäpä olisi kiva lukea itsekin. Sinä olit kumminkin kirjoittanut tästä kirjasta sellaisen päivityksen, jossa et liiaksi avannut opuksen tarinaa :) Mukavaa joulun odottelua ja oikein mukavia lukuhetkiä ihastuttavien kirjojen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva lukea tällainen kommentti, kiitos! Yritän aina kovasti kirjoittaa niin, että en paljastaisi liikaa juonesta. Välillä se on vaikeaa, kun tuntuu, että silloin ei välttämättä pysty oikein mitään sanomaankaan. Mukava kuitenkin kuulla, että olen ehkä joskus onnistunut. :)

      Ikävää, että sinä olet pettynyt Parillisia ja parittomia -kirjaan. Se on nimittäin Moyesin suomennetusta tuotannosta ainoa, jota en ole vielä lukenut. Muuten olen hänen kirjoistaan pitänyt: Kerro minulle jotain hyvää on paras, mutta aika lähelle omalla listallani ylsi Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Hyvä oli myös Ne, jotka ymmärtävät kauneutta - joskaan ei ihan yhtä hyvä kuin nuo kaksi ensin mainitsemaani. Mielenkiinnolla odotan myös sitä keväällä julkaistavaa romaania.

      Mukavaa joulun odotusta ja hyviä lukuhetkiä sinullekin!

      Poista