On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen leninkiin. Kaikki on hyvin ja valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu. 

Mutta kun asiat alkavat muuttua, olivat ne mitä asioita tahansa, sen huomaa liian usein liian myöhään, vasta silloin kun paljon on jo tapahtunut tai kun mitään ei enää tapahdu, kun elämä on pysähtynyt paikoilleen, kohtaan jossa kukaan ei haluaisi olla. Tunnit kuluvat, ja tahoillaan illallisille osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä, juuri nämä illalliset ovat sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin. 

Siltala, 2016. 190 sivua. 

Helmi Kekkosen episodiromaani Vieraat on hieno kirja. Se on tarina joukosta ihmisiä, jotka ovat kaikki tulleet jonkinlaiseen elämän risteyskohtaan.

Kaikki kirjan henkilöistä ovat saapuneet illalliskutsuille. Kutsuja emännöi Senja, kirjan päähenkilö, joka tuskailee keskenmenojen ja lapsettomuuden kanssa. Senja saa paniikkikohtauksia, hänen elämänsä on jokseenkin sekaisin, ja illalliskutsut ovat yksi keino koittaa esittää normaalia. 

Sekaisin tuntuu olevan myös monen vieraan elämä. Illalliskutsuille saapuneita henkilöitä seurataan kutakin yhden luvun verran. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat varsinaisesti yksien illalliskutsujen ajanjaksolle, henkilöiden elämiin ja ajatuksiin päästään pienessä hetkessä kohtalaisen syvälle.

Senjan lisäksi lukija pääsee kurkistamaan muun muassa naapurin nuoren äidin Annan ja hänen pienen poikansa Toivon elämään - ja vaikka kirjassa katsotaan Annan pään sisälle, itse asiassa Toivo on juuri se, jonka lasta kovasti haluava Senja on illalliselleen kutsunut.

Alvan ja Danielin kautta käsitellään traumaattista lapsuutta, Laurin kautta sitä, miten tehdä suuria päätöksiä ja kertoa todellisista tunteistaan. Nämä vain joitakin mainitakseni.

Kaikilla henkilöistä tuntuu olevan omat ongelmansa. Liikaa ei kuitenkaan synkistellä, vaikka sävy kirjassa onkin paikoin melankolinen. Teksti soljuu kauniisti eteenpäin, mutta mieleen jäävät silti erityisesti juuri henkilöt.

Henkilöiden lisäksi Vieraat tekee vaikutuksen tunnelmallaan. Tapahtumat sijoittuvat helteiseen Helsinkiin, ja kirja onkin parhaimmillaan luettuna 30 asteen säässä, kuten minä tein. Helsingin yllä rauhallisena lipuvat, kannestakin tutut kuumailmapallot toistuvat tekstissä moneen kertaan, ja tunnelma on raukea ja jollain tavalla pysähtynyt, kuten helteellä yleensäkin.

Hänen puhelimensa on sängyllä. 
Ruudussa vilkkuu tuntematon numero. 
Senja vastaa, ja hetken kuluttua hän ymmärtää ettei tämä ilta ole alku vaan loppu, mutta sitä kukaan olohuoneessa olevista vieraista ei vielä tiedä. 
He seisovat vieretysten keskellä olohuonetta, kuumissaan, hermostuneina ja nälkäisinä, odottavat mitä seuraavaksi tapahtuu, ehkä (salaa) toivovat etteivät olisi ikinä tulleetkaan. 

Helmi Kekkonen on kirjoittanut ennen tätä kaksi romaania ja yhden novellikokoelman. Tulen varmasti tutustumaan myös niihin, sen verran vakuuttava tämä kirja oli.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38. kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: