"Cheryl on tottunut elämään eri lailla kuin muut. Hänen perheensä on kasvattanut itse ruokansa ja elänyt hyvin maanläheistä elämää aina siihen saakka, kun perheen äiti menehtyy keuhkosyöpään 45-vuotiaana. Vahvat perhesiteet katkeavat, ja 22-vuotias Cheryl jää ajelehtimaan tyhjän päälle. 

Nähdessään mainoksen Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvasta ­Pacific Crest Trailin vaellusreitistä hän tekee elämänsä impulsiivisimman päätöksen. Hän päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivisen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen. Kuitenkin kehon vahvistuessa myös mieli vahvistuu, eikä hän jää rypemään menneeseen vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta."

Like, 2013, 408 sivua.
Alkuteos Wild – From Lost to Found on the Pacific Crest Trail, 2012. Suomentanut Kirsi Luoma. 

Huh.
Oloni on pökertynyt. Huikea vaellus, huikea nainen ja huikea kirja.

Villi vaellus oli roikkunut pitkään luettavien kirjojen listallani, sillä vaelluksista kertovat kirjat ovat jo jonkin aikaa kiinnostaneet minua. En kuitenkaan tiennyt, että kyse on tositarinasta, ja yllätyin, kun löysin kirjan kirjastosta matkailu-hyllystä.

Kirja olisi ollut hyvä fiktionakin, mutta tositarina tuo siihen tietysti vielä ihan oman lisänsä.

Se ei hievahtanutkaan.
Kyykistyin, otin tukevamman otteen rinkan kehikosta ja yritin uudestaan. Se ei liikahtanut vieläkään. Ei sentin senttiä. Seuraavaksi menin polvilleni ja yritin  nostaa sitä kietomalla molemmat kädet sen ympärille. Pinnistelin ja ponnistelin voimieni takaa, mutta vaikka kuinka yritin, se ei vain noussut. Yhtä hyvin olisin voinut yrittää nostaa kuplavolkkaria. Se näytti niin söpöltä, niin nostettavalta, ja silti se ei noussut.

1990-luvulle sijoittuva Villi vaellus on tarina 26-vuotiaan Cherylin vaelluksesta Yhdysvaltojen Pacific Crest Traililla, pitkällä vaellusreitillä. Kirja on vaellustarina, jossa lukijalle tulevat tutuksi niin vaelluksen karut puolet: rakot, hiertymät, irtoilevat varpaankynnet, kylmyys, kuumuus, yksinäisyys ja puuduttavat kilometrit - kuin myös hyvät puolet: uudet ystävät, upeat maisemat, hienot kohtaamiset ja kävelyn meditatiivisuus.

Kirja toimii hyvin vaellustarinana, sillä vaellukseen paneudutaan varsin hyvin ja yksityiskohtaisesti. Kirjan alussa olevasta kartasta voi tarkistaa reittiä teoksen edetessä. Toisaalta paikoin pikkutarkatkin vaelluskuvaukset voivat tylsistyttää lukijan, jota vaeltaminen ei niin paljon kiinnosta.

Villi vaellus ei ole kuitenkaan pelkkää vaeltamista. Vähintään yhtä tärkeä rooli on Cherylin elämällä ja ennen kaikkea hänen äiti-suhteellaan. Cherylin elämä on vaellukselle lähtiessä kohtalaisen sekaisin: äiti on kuollut ja avioliitto päättynyt eroon. Vaelluksen edetessä Cheryl käsittelee äitinsä kuolemaa ja avioeroaan.

Minun täytyy muuttua. Juuri se ajatus ajoi minua eteenpäin noina kuukausina matkaa suunnitellessani: Minun täytyy muuttua. Ei toiseksi ihmiseksi vaan takaisin siksi, joka olin ollut - vahvaksi ja vastuuntuntoiseksi, selvänäköiseksi ja tarmokkaaksi, eettiseksi ja hyväksi. Ja PCT tekisi minusta sellaisen. 

Cheryl on huikea. Hän on niin rohkea ja sisukas, että se saa minut tuntemaan itseni todella pieneksi ja vaatimattomaksi. Toisaalta kirja osoittaa, että sitkeydellä ja päättäväisyydellä moni asia on saavutettavissa. Ei todellakaan helposti, mutta saavutettavissa kuitenkin. Tai ainakin yritettävissä.

Melkein haluaisin itsekin kokeilla, olisiko minusta tuollaiseen.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: