Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

20.39


Kun nuori toimittaja katoaa, kaksi kokenutta poliisia joutuu tunnustamaan menneisyyden virheet.

Kaksikymmentä vuotta sitten Jesse Rosenberg ja Derek Scott ratkaisivat paljon julkisuutta saaneen murhan. Nyt nuori toimittaja Stephanie Mailer väittää, että he tekivät virheen – ja katoaa pian sen jälkeen. Eläkeiän kynnyksellä oleva Jesse joutuu kysymään itseltään, saattoiko Stephanie olla oikeassa. Jesse ja poliisityön jättänyt Derek joutuvat mukaan kahden aikatason tutkimuksiin, jotka muodostavat yllättävän ja koukuttavan salaisuuksien verkon. Heidän on löydettävä sekä Stephanie että todellinen murhaaja.

Tammi, 2019. 716 sivua. 
Alkuteos La disparition de Stephanie Mailer, 2018. Suomentanut Kira Poutanen. 

Odotukseni Joël Dickerin uusinta romaania kohtaan olivat varsin kaksijakoiset. Kun sain kuulla kirjan ilmestyvän syksyllä, innostuin. Odotin loistavaa lukuromaania, jotain Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teoksen kaltaista. Se oli yksi parhaista 2017 lukemistani kirjoista.

Kun Stephanie Mailerin katoaminen ilmestyi, se sai todella ristiriitaisia arvioita. Osa rakasti, osa vihasi. Osan mielestä se oli yhtä hyvä kuin Quebert, osan mielestä taas liian pitkä, höttöinen, epärealistinen ja huonompi kuin perusdekkari.

Yhtäkkiä en ollutkaan en enää kovin innostunut kirjasta.

No, nyt kirjan luettuani voin sanoa, etten ihan varauksetta laske itseäni kumpaankaan edellämainittuun sakkiin. Stephanie Mailerin katoaminen ei ole missään nimessä täydellinen kirja, mutta mielestäni se on siitä huolimatta hyvä kirja. Sen parissa viihtyy ja sen haluaa lukea nopeasti - hyvän kirjan merkkejä ilmassa siis.

Stephanie Mailerin katoaminen noudattelee varsin tuttua dekkarin kaavaa. Toimittaja alkaa tutkia vanhaa rikostapausta, joka ei hänen mukaansa tullut ratkaistuksi oikein. Kuvaan astuvat rikosta aiemmin tutkineet poliisit, jotka alkavat selvittää tapausta uudelleen. Sitten toimittaja katoaa - huh, ja tapahtuu siis uusi rikos.

Kaikki kiertyy pikkukaupungin teatterifestivaalin ympärille: on sekopäistä ohjaajaa, entisiä näyttelijöitä ja muita teatterimaailman juttuja.

Joël Dicker on punonut monisyisen juonen - ja siinä piilee myös kirjan heikkous. Tarinassa on liikaa kaikkea. Siinä on liikaa henkilöitä (mikä on kyllä otettu huomioon ja liitetty kirjan alkuun henkilöluettelo), ja jotkut henkilöistä vain ovat, eivätkä tuo tarinaan mitään lisää. Kirjassa on liikaa tapahtumia ja juonenkäänteitä, osa niin turhia, että ihmettelen, miksi ihmeessä ne piti siihen laittaa. Henkilöiden ja juonenkäänteiden määrä toki ovat yhteydessä toisiinsa.

Kaikesta huolimatta Joël Dicker on kirjoittanut jälleen sujuvan, menevän ja kiinnostavan teoksen. Stephanie Mailerin katoaminen on astetta perinteisempi dekkari kuin aiemmat ja monisyisyydestä huolimatta jollain tapaa suoraviivaisempi ja juonivetoisempi. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on jokaisen lukijan päätettävissä. Minä pidin, mutta en yhtä paljon kuin Quebertistä.

-

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Luetut.net-blogin Mari, joka nautti romaanin ylenpalttisesta runsaudesta. 
  • Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna, joka kuunteli kirjan äänikirjana.
  • Mummo matkoilla -blogin Takkutukka, jonka mielestä kirja oli kevyttä ja hyvää keskitasoa oleva viihdyttävä romaani, joka olisi hyötynyt tiivistämisestä. 

You Might Also Like

2 comments

  1. Samoissa vaihtelevissa tunnelmissa sujui oma lukemiseni: odotusarvo oli HQ:n jäljiltä korkealla ja oma lukuvire ei paras mahdollinen, jolloin teoksen runsaus ja kirjavuus häiritsi, mutta ilman myyta viihdyttävä ja kuten totesit: ei täydellinen mutta hyvä kirja.
    Dickerillä on omaleimainen tapansa tuottaa dekkareita ja ilman muuta kirjailijan tulevatkin teokset päätyvät lukulistalleni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Dicker on kyllä omanlaisensa - yleensä välttelen tiiliskiviä, mutta toistaiseksi kaikki Dickerit on tullut ahmittua nopeasti loppuun. :)

      Poista