Dokumentaristi Jeremiah Salinger muuttaa vaimonsa kotikylään Etelä-Tiroliin ja alkaa sattuman kautta tutkia kolmenkymmenen vuoden takaista raakaa kolmoismurhaa. Rakastin kirjan kuvausta Dolomiiteistä, ja opin siitä paljon uutta. Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu ja koukuttava - en meinannut malttaa laskea tätä käsistäni. Tyyliltään Rotko muistutti mielestäni paljon Jöel Dickerin kirjoja. Kirjan loppuratkaisu ei ehkä ollut aivan omaan mieleeni, mutta ei kaikki voikaan olla. 

Jojo Moyes oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta ehdin lukea häneltä vuoden aikana jo kolme kirjaa. Siitä voi siis päätellä, että tykästyin Moyesiin kovasti. Kerro minulle jotain hyvää oli ensimmäinen Moyesilta lukemani kirja. Se kertoo Lousta, joka joutuu henkilökohtaiseksi avustajaksi neliraajahalvaantuneelle miehelle, joka on päättänyt tappaa itsensä puolen vuoden kuluttua. Lou aikoo yrittää kaikkensa, jotta mies ei toteuttaisi päätöstään. Kerro minulle jotain hyvää on mielettömän taitavasti kirjoitettu, koskettava, liikuttava ja surullinenkin. Olen ollut vuosia Cecelia Ahern -fani, mutta irlantilaiskirjailija sai nyt vahvan haastajan.

Auringon ydin kertoo Suomesta, jonka kehitys on lähtenyt nykyisestä hieman eri suuntaan. Maa on kuin Pohjois-Korea. Alkoholi, tupakka ja kahvi on kielletty, samoin chili, josta on tullut uusi huume. Kirja on todella kummallinen, mutta erittäin hyvä. Juoni on vetävä, ja kirja antaa takuulla ajattelemisen aihetta. Johanna Sinisalo on taitava kirjailija, ja olen pitänyt monista hänen kirjoistaan, mutta tämä saattaa olla niistä jopa paras.

Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten. Silloin se teki lähtemättömän vaikutuksen, joten halusin lukea kirjan nyt uudestaan. Tyttö joka muuttui lasiksi kertoo miehestä, Midaksesta, ja naisesta Idasta, joka on muuttumassa lasiksi. Kuvailisin kirjaa maagiseksi aikuisten saduksi. Rakastan kirjan kaunista kuvailua, ja sen surumielistä tunnelmaa. Toimi edelleen, vaikka yksi lukukerta oli jo takana.

Kirjoitin kirjasta aikoinaan myös blogiin.