Syyskuun luetut
19.15
Syyskuu oli minulle huono lukukuukausi. Ilmassa oli selvää lukujumia eikä mikään oikein tuntunut kiinnostavan riittävästi. Näin jälkikäteen katsottuna tuli kuitenkin lopulta luettua aika hyviä kirjoja - melko vähän vain. Tosin olin sekaisin myös laskelmissani, sillä kuvaan päätyi vain neljä kirjaa, vaikka todellisuudessa kuukauden saldo oli viisi.
Kuukauden paras oli ihan loppukuusta luettu Jojo Moyesin uutuus, joka avasi kyllä lukujumin tehokkaasti.
Syyskuussa luin seuraavat:
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
Miten mielenkiintoinen kirja! Täytyy kyllä sanoa, että olisi kannattanut tällä kertaa lukea takakannen teksti ennen kirjan aloittamista, nyt olin nimittäin jossain kohden todella pihalla siitä, mitä kirjassa tapahtuu. Ahavan romaanissa päähenkilö matkaa halki vuosisatojen, ja hyönteiset ovat tässä kirjassa todellakin tärkeässä roolissa.
★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt
Yksi syksyn hypetetyimmistä kirjoista oli minulle sellainen, jota odotin ja johon uskoin samaistuvani vahvasti. Samaistuinkin, mutta vähemmän kuin luulin. Pidin, mutta jokin tökki. Ehkä se oli Kolun kirjoitustyyli (se ei ole minulle entuudestaan tuttu, en ole seurannut hänen blogiaan tai instaansa), tai se, että kirjassa ei lopulta ollut mitään kovin uutta. Hyvää pohdintaa silti, ja tärkeitä ajatuksia.
★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Terhi Kokkonen: Rajamaa
Kokkosen esikoisromaani on ollut monille pettymys, mutta minä pidin siitä. Lyhyen romaanin tunnelma oli omanlaisensa, synkkä ja vahva. Kirja sijoittuu Lappiin ja kertoo auto-onnettomuuteen joutuneesta avioparista, jolla on monenlaisia ongelmia.
★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Perheistä, perhesuhteista, äitiydestä ja ystävyydestä kertova kirja valikoitui lukupiirikirjaksemme syyskuussa. En olisi valinnut kirjaa itse, enkä olisi myöskään lukenut sitä loppuun asti ilman lukupiiriä. Vasta kirjan puolivälin jälkeen aloin kiinnostua sen henkilöistä ja heidän tarinastaan - aiemmin kaikki tuntui tylsältä ja hidastempoiselta, eikä yhdysvaltalaisen pikkukaupungin perheiden elämä jaksanut kiinnostaa.
Jojo Moyes: Tähtien antaja
Moyes teki sen taas - mikä huikea tarina! Tällä kertaa kirja sijoittui kokonaan menneisyyteen ja kertoi Itä-Kentuckyssä toimineesta liikkuvasta kirjastosta, jossa naiset ratsastavat syrjäisille seuduille vieden kirjoja ihmisille, jotka eivät niitä muuten saisi. Mielenkiintoista todellisuuspohjaa ja hieno tarina vahvoista naisista ja ystävyydestä.
Tekstit
0 comments