Huhtikuussa 2015 lähes 800 henkilöä kuljettanut kalastaja-alus haaksirikkoutui Libyan rannikolla, matkalla kohti Italiaa. Vain 28 jäi henkiin. Kyse oli Italian historian pahimmasta haaksirikosta, keskellä Eurooppaa ravisuttavaa pakolaiskriisiä. Vuotta myöhemmin Italian viranomaiset nostivat hylyn merenpohjasta ja aloittivat valtavan työn uhrien tunnistamiseksi. Yksikään Euroopan valtio ei ollut aikaisemmin rahoittanut tällaista operaatiota. Useimmat uhrit jäävät nimettömiksi vainajiksi, joista kukaan ei tunnu kantavan huolta.

Kirjassa liikutaan Välimeren rannoilla, Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa. Äänessä ovat henkilöt, jotka työnsä puolesta joutuvat tekemisiin haaksirikkojen uhrien kanssa: oikeuslääkärit, pelastusoperaatioihin joutuneet merimiehet ja palomiehet, syyttäjät, satamatyöntekijät, hautausurakoitsijat, kunnanjohtajat, jotka joutuvat etsimään tilaa hautausmailta nimettömille vainajille. Jokainen heistä joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan kuolleet. Millaisia jälkiä tästä kohtaamisesta jää?

Välimerestä on tullut Euroopan suurin joukkohauta. Noin 30 000 ihmistä on menettänyt henkensä sitä ylittäessä. Monille meistä hukkuneet ovat vain lukuja lehtiartikkeleissa. Jokainen numero on kuitenkin jonkun isä tai äiti, lapsi, veli tai sisko.

S&S, 2019. 200 sivua. 

Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että Taina Tervosen ja Anna Aution teoksessa Hukkuneet on ihan valtavan vaikuttava kansi. Sen on suunnitellut Anna-Mari Tenhunen.

Ensisilmäyksellä kansi näyttää omituiselta ja poikkeavalta: miksi ihmeessä kansi on tungettu täyteen pientä tekstiä? Tällaista ei usein näe. Kun tekstiä alkaa lukea, sen merkitys avautuu karmealla tavalla.

Kannessa on lista kuolleista ja kadonneista pakolaisista runsaan neljän vuoden ajalta.

Hukkuneen miehen ruumis, löydetty läheltä Serbian rajaa. Espanjaan matkalla ollut laiva uponnut, kaksi kuollutta, kaksi kadonnutta. Mies sytyttänyt itsensä tuleen ja tehnyt itsemurhan, kun hän on saanut tietää palautuksesta kotimaahansa. Kolme kuollutta, 17 kateissa. Kuollut, kuollut, hukkunut, kuollut kateissa... Lista on loputon ja jatkuu kannen sisäpuolelle ja vielä usean sivun verran eteenpäin.

Hukkuneet on vaikuttava kirja myös kannen jälkeen. Se kertoo Euroopan pakolaiskriisistä niiden ihmisten näkökulmasta, jotka joutuvat työkseen kohtaamaan Välimereen hukkuneita pakolaisia. Kirja tuo karulla tavalla esille sen, miten Välimerestä on tullut Euroopan suurin joukkohauta.

Taina Tervonen on haastatellut kirjaan lukuisia erilaisia ammattilaisia Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Ranskassa. Ääneen pääsevät muun muassa palomiehet, oikeuslääkärit, syyttäjät, poliisit, kalastajat, toimittajat ja kaupunginvaltuutetut.

Tarinoita on yhteensä runsaat parikymmentä ja ne alkavat väistämättä jossain vaiheessa toistaa itseään. Tekstit on kuitenkin pidetty lyhyinä, joten toisto ei ala häiritä liikaa. Ja toisaalta, onhan se myös tehokeino, joka vahvistaa entisestään kirjan sanomaa.

Tekstin väliin on ripoteltu Anna Aution kuvia, jotka tukevat teemaa. Niissä näytetään muun muassa kuolleiden pakolaisten hallusta löytyneitä tavaroita: valokuvia ja pahvinpalalle raapustettuja puhelinnumeroita. Valokuvat on painettu tavallisille sivuille, eivätkä täysin pääse oikeuksiinsa. Olisin toivonut näkeväni ne laadukkaammalle paperille painettuina.

Hukkuneet tuo esille tärkeän näkökulman pakolaiskriisiin, joskin kertoo asiasta vain yhden puolen.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4. Kirjailijan ainoa teos.

Se sopii myös kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

***

Sijoitan kirjan myös Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.