André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

17.43


Seitsemäntoistavuotias Elio on tottunut siihen, että joka kesä hänen perheensä tarjoaa italialaisesta merenrantahuvilastaan vuokrahuoneen amerikkalaiselle jatko-opiskelijalle. Kesällä 1987 taloon saapuu rento ja hurmaava Oliver, ja ujon Elion maailma järkkyy. 

Tammi, 2019. 317 sivua. 
Alkuteos Call me by your name, 2007. Suomentanut Antero Tiittula. 

Tämän kirjan nimi on osunut silmiini usein. Olen törmännyt sekä alkuteokseen että elokuvaan, mutta kummankaan kanssa en ole tehnyt lähempää tuttavuutta.

Ennen kuin nyt, kun teos julkaistiin suomeksi.

Vielä siinäkään vaiheessa, kun sain kirjan käsiini, minulla ei ollut siitä oikeastaan mitään tietoa. Tiesin, että kyse on rakkaustarinasta, en sen enempää.

***

Kutsu minua nimelläsi sijoittuu pääosin kesäiseen Italiaan, vuoteen 1987. Upeassa merenrantahuvilassa elää 17-vuotias Elio perheineen, ja joka kesä taloon saapuu ulkomainen jatko-opiskelija. Tuona helteisenä kesänä jatko-opiskelija on yhdysvaltalainen Oliver, johon Elio tietenkin rakastuu.

Kuvio on aika itsestään selvä, mutta kirjan vahvuudet löytyvät ihan jostain muualta kuin sen juonesta.

Parasta on ehdottomasti tarinan tunnelma. Lukija pystyy aistimaan Italian kesän: kaiken sen auringon ja lämmön ja leppeän tuulen. Aciman kuvaa hienosti teinipojan ihastumisen raastavuutta. Miten suurta ja pakahduttavaa kaikki on, ja välillä myös aika päätöntä. Onnen hetkiä, epätietoisuutta, pettymyksiä - tunneskaala menee laidasta laitaan.

Kirja on ajoittain hyvin seksuaalinen ja kohtaukset ovat paikoin todella suoria. Oman sävynsä tarinaan tuo se, että Oliver on Eliota useita vuosia vanhempi.

Älä koskaan anna tämän kesän loppua, älä anna hänen ikinä lähteä, anna musiikin soida jatkuvalla toistolla ikuisesti. En pyydä paljoa ja vannon etten enää koskaan pyydä muuta. 

Olen kuullut joidenkin kritisoineen kirjaa epärealistisuudesta, ja itsekin mietin välillä, voisivatko henkilöt todellisuudessa käyttäytyä näin. Seuraavassa hetkessä kuitenkin ajattelen, että mistäpä minä tiedän, mitä teinipoikien päässä 80-luvun lopun Italiassa liikkui.

Kokonaisuutena Kutsu minua nimelläsi jättää positiiviset fiilikset: se on ehdottomasti hyvä rakkausromaani ja tunnelmaltaan vahva. Aivan kirjan takakannen ylistykseen en kuitenkaan lähde: siinä kuvataan kirjaa klassikoksi ja yhdeksi aikamme suurimmista rakkaustarinoista, ja siitä tasosta Kutsu minua nimelläsi jää mielestäni vielä uupumaan.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
6. Rakkausromaani
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (miesten välinen suhde oli tabu ainakin 80-luvulla)
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Nannan kirjakimara -blogin Nanna, joka piti kirjasta, mutta jokin jäi kuitenkin hiertämään.
  • Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi, jonka mielestä kirja kuvaa hellyttävästi nuoren pojan kiihkeää rakastumista.

You Might Also Like

1 comments