"Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.
Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.
Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä.
Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet?"

Into Kustannus, 2015, 392 sivua. 
Alkuteos The Martian, 2011. Suomentanut Kaj Lipponen. 

Onhan tämä nyt ihan mielettömän kiinnostava asetelma. Astronautti jää yksin Marsiin, kun hänen kollegansa luulevat hänen kuolleen. He ovatkin melkein oikeassa, mutta kuin ihmeen kaupalla Mark Watneyn onnistuu selvitä avaruuspukunsa rikkoutumisesta.

Ihmeitä tämä kirja onkin täynnä, sillä vaikka vastoinkäymiset riepottelevat Watneyta, hän selviää mahdottomiltakin tuntuvista asioista. Hän keksii kuinka Marsissa kasvatetaan perunoita ja kuinka lässähtänyt avaruusasema saadaan taas pystyyn. Ei ihan jokaisen hommia.

Ajoittaista epäuskottavuutta siis on, mutta kun asiaa ei turhaan jää pohtimaan (ja sitä paitsi, onhan Nasalla rahaa tehdä mahdottomasta mahdollista), on Yksin Marsissa todella toimiva kirja. Se koukuttaa, sillä totta kai minun on saatava tietää, mitä Mark Watneylle lopulta käy. Avaruus on ympäristönä aina kiinnostava, sillä se on vieras ja siksi jollain tavalla kiehtova.

"Se on outo tunne. Minne tahansa menen, olen ensimmäinen. Astun ulos liikkujasta? Ensimmäinen tyyppi joka on koskaan käynyt täällä! Kiipeän kukkulaa? Ensimmäinen tyyppi joka on kiivennyt tätä kukkulaa! Potkaisen kiveä? Tuo kivi ei ole liikkunut miljoonaan vuoteen!
Minä olen ensimmäinen tyyppi joka ajaa pitkää matkaa Marsissa. Ensimmäinen tyyppi joka viettää Marsissa enemmän kuin 31 solia. Ensimmäinen tyyppi joka viljelee perunaa Marsissa. Eka, eka, eka!" 

Yksin Marsissa on kirjoitettu osittain lokikirjamuotoon. Kirjan luvut ovat Mark Watneyn merkintöjä - aluksi ajalta, jolloin hän ei tiedä, tuleeko koskaan selviämään, ja hän kirjoittaa siksi hyvin avoimesti. Lokikirjamuoto toimii, ja se on täynnä kuivaa huumoria, joka kolahti ainakin minuun. Koska ollaan avaruudessa, insinöörin kanssa, on kirjassa toki paljon myös teknistä selitystä. Se ei ole minun juttuni, joten hyppelin surutta sellaisten kohtien ylitse, jotka menivät mielestäni liian yksityiskohtaisiksi.

Kielellisesti kirja ei ole ihmeellinen ja se kulkeekin ehdottomasti tarina edellä. Hyvää viihdettä Yksin Marsissa kuitenkin on, ja kirja kantoi hyvin loppuun asti.

"Ei ole montaakaan ihmistä, jotka voivat kerskua peukaloineensa kolmen miljardin dollarin avaruusalusta mutta minä olen yksi heistä. 
Olen nyhtänyt nousijasta huipputärkeää laitteistoa oikein urakalla. On rauhoittavaa tietää, ettei kiertoradalle laukaistavaan alukseen jää minkäänlaista kiusallista varajärjestelmää, joka turhaan vain roikkuisi mukana."

Yksin Marsissa on julkaistu ensimmäistä kertaa omakustanteena vuonna 2011. Kirjasta tehtiin vuonna 2015 elokuva, joka sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja voitti Golden Globe -palkinnot kategorioissa paras musikaali- tai komediaelokuva sekä paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 22. kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin. Mark Witney ahmii avaruudessa kollegojensa mukanaan tuomia tv-sarjoja ja kuuntelee musiikkia. Niihin viitataan monessa kohdassa, varsinkin monenlaiseen disco-musiikkiin.

[08:41] MN: Ette voi vittu olla tosissanne?
[08:55] HOUSTON: Myönnetään että ne ovat rajuja muutoksia mutta ne on tehtävä. Dokumentissa, jonka lähetimme, on ohjeet jokaiseen työvaiheeseen. Sinun on myös erotettava vetyä veden elektrolyysillä saadaksesi polttoainetta. Liitämme ohjeet siihenkin. 
[09:09] MN: Te lähetätte minut avaruuteen avoaluksella. 
[09:24] HOUSTON: Moduulikangas peittää reikiä. Se on aerodynaamisesti kestävä ratkaisu Marsin ilmastossa. 
[09:38] MN: Se on siis rättikatto. Johan helpottaa.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: