L.A. Candy
2009
suom. Tiina Julin
ISBN 978-952-220-436-3
302 s.

"Los Angeles on kuumia klubeja, söpöjä poikia, designereita... mitä vain. Yhdeksäntoistavuotias Jane Roberts ja hänen bestiksensä, Scarlett, odottava innolla kokevansa kaiken tämän. Ja kun TV-tuottaja haluaa heidät tähdiksi "Sinkkuelämän reality-versioon", he eivät usko onneaan todeksi. Oma show? No ehdottomasti!

Pian Jane on TV:n kuumin tähti ja nauttii VIP-elämästä uusien frendiensä kanssa. Samat ystävät haluavat kuitenkin myös osansa parrasvalojen loisteesta. Kaupungissa, joka on täynnä unelmiaan jahtaavia ihmisiä, Janella ei kestä kauaa tajuta, että kaikki haluavat hänestä jotain, eikä mikään ole sitä, miltä näyttää."

Kirja päätyi luettavaksi kirjaston uutuushyllystä, pelkästään kannen perusteella. Se näytti juuri sopivan tyhjänpäiväiseltä aivot narikkaan -lukemiselta. Sellaista se olikin, mutta kertoimella tuhat. En vieläkään ole varma, oliko kirja päätynyt vahingossa väärälle osastolle, minusta se nimittäin vaikutti enemmän nuortenkirjalta. Ei tämä toisaalta hyvä olisi ollut nuortenkirjanakaan.

Ensimmäinen ongelma on teksti. Kaikki repliikit ovat puhekielisiä ja jotenkin todella, todella epäaitoja. Muutenkin teksti on hyvin yksinkertaista - eikä hyvällä tavalla. Huomaa, että kyseessä on esikoisromaani, mutta luulisi oikoluvunkin jotain kertovan. Vai onko suomennus vain niin huono?

Toinen ongelma, joka varsinkin minua häiritsee suunnattomasti, on sulkeiden käyttö. Yhden aukeaman aikana laskin seitsemät sulkeet. Mielestäni romaaniin vain eivät kuulu sulkeet, ainakaan tässä mittakaavassa.

Kirjan idea on sinänsä ihan kiinnostava, mutta toteutus ontuu surullisen paljon. Osa tapahtumistakin on ihan järkeenkäypiä ja jopa suht mahdollisia, mutta koska juoni kokonaisuudessaan on hyvin kömpelö, eivät nekään tarinaa pelasta. Loppuratkaisu sai suun loksahtamaan auki: ei oveluudellaan tai yllättävyydellään vaan sillä, että kirja loppui kuin seinään. Aivan kuin lopusta olisi puuttunut muutama sivu. Tai kuin kirja olisi tv-sarja: "to be continued"...

Nolla tähteä. Olisihan sen toki jo takakannen perusteella osannut arvatakin...

Humisevan harjun Cathy tykkäsi kirjasta luettuaan sen alkuperäiskielellä. Ehkä kirjan huonous johtuu siis osittain suomennoksesta.